Sota Etelä-Yrjöläis-mätäkansojen välillä oli kauhia ja hirviä. Oli jo monta vuotta kiistoja ylläpidetty, sorrettu. Vuonna 1659 olivat rintamalinjat olleet jo kauan melko balanssissa.
Kiistan taustalla
oli ylävaltioiden taipuvaisuus ylemmyys-ajattelu-valtaisuuksiin. Ylävaltioilla
vuoristossa asustelevat jääräpäät kulttuureineen, alhaisuus-mätäkansoineen,
tuppasivat aina olemaan erittäinkin joustamattomia omine elämäntyyleineen ja
kulttuureineen.
Pohjois-Etelä-Yrjölä
oli inhottavaa aluetta asustella. Kolme neljäsosaa vuodesta se peittyi veteen,
joka tuli ylävirralta ylävaltio-taipuvaisuus-ylemyysajattelu kansan viemärivesistä
pääasiassa; eihän niillä ollu muuta ku johtaa sadevesistä kerättyä vettä geopoliittisen
sijaintinsa vuoksi vuoren rinnettä alas.
No, Etelässä
tietysti vitutti paska. Elikkästä he siis elivät paskavedessä ja muutenkin oli
kurjaa. Tietysti se laittaa kyrpimään ja niinhän siinä yleensä käy, että sitten
tulee sota. Ja kun tulee sota, saattaa käydä niinkin ku ny, että 1659 vuoden
rintamalinjojen balansoituminen oli tosiasia.
Sota ei niinkään
ollut verinen vaan tautinen rytöläjä. Enempi kuoli ihmisiä paskahalvaukseen ja ryöjäämistaudista
johtuvahan nestehukkaan ku sotaan ittessäänkää. Tietysti vaikutti seki että
eihän Yrjölä-valtakunnan provinssissa mitään asehia juuri ollut.
Pohjois-Etelä-Ykälän
(No nää on niitä rahvaita, karvasia, raukkoja, niin Ykä on hyvä nimitys tälle
roskasakkimuka-armeija-prikaatille) sota voimat (kirjoitetaan erikseen) koostuivat
maavoimista, ilmavoimista sekä rynnäkkövenevoimista. Kunniakas Asko Ynkkä Viina
oli prikaatin komentaja (perheenisä, työtön). Hänelle oli alistettu johtoonsa koko
Pohjois-Etelä-Ykälän säälittävä roskasakkiprikaati.
Ylävaltioiden -
joihin kuului vuoristolla asustelevia jääräpääkansoja; pääasiassa heistä
oleellisimpina Ylenkatsomis-Mäyräkansa, Jalopuu-Murmelskin ynhä kuningaslaaksokunta
sekä Ihtala-Mämmilän kermapersesuku – ja heidän serkkukaritsansa – jalot ja
ylhäiset armeijakunnat olivat sitte muuten aiva päteviä ja tehokkaita, mutta aiva
saakelin laiskoja ja saamattomia. Eihän ne mitää jaksanu tehä ku kaikki oli
aina ollu hyvin. Miks tässä pitää sotia? No. Olihan siinä semmonen taustatekijä
myös että siellä vuoriston yläosissa oli aiva tylsää. Eihän sielä oo mitää
tekemistä.
Ylävaltio-liittoutuneiden
kunniakasta ja tehokkaan laiskaa armeijaliittoumaa johti Arto Wiljami Mämmilä,
joka siis oli Mämmilän kermapersesuvun eniten karitsan näköinen serkkuherkku,
jo seitsemännessä polvessa. Olihan hänellä kolme silmää, neljä sierainta sekä kolme
metriä uljasta pituutta.