ehdollinen eliittimalli

eittämättä kohta, vertailu, aika sana virheisiin kirjeisiin tarkotuksihin joku äeväs osaa ottaa kantaa kirjaimiin. Satukasta

Testokiilaa, testaa liinaa, Mä teen mitä piti ja vähä yliki

Hurrakkaa

lennetään syvää kiilaa raikasta, laikkaa, äläkä ukko lakkaa visioimasta ikinä

Ei saa olla huono vaikka pakotettaisiinki

Eikkaa, ku ei leikkaa

tämä koskettaa liika syvältä,

aharistuksen nimissä täytyy varastaa Askolta saha

jänikset

En haluaisi olla lisättävänä, mutta on mainittava, että rautaisia kokemusperäisiä kettuja tulee harva se päivä vastaanotolle. Ja joka kerta sama juttu.  .

Ihanuus, lihavuus, sikakeltaisuus, taisin löytää taivahan, sinne mä katton ja se kuuluu nyt.

Keltainen laivas

KANTTISAIVAS

laikukas vaivas

mynä

hynä

Kanttilaikukkaita saavivaipakkaita ei voi voittaa

Kuka edes haluaisikaan?

rajoittamattomuus uhaa meitä Kuljun saartohon

tulevan maailman murheita

Yksi minua, kaksi teitä, kolme vitjanvirstikkaa, neljä mörttälakkaa, viisi hurttanallia, kuusi keppalärttää, seitsemän huvihirvastoa, kahdöksenvirttaa, yhdäksöntar, kymnastöllää, nirvashöllää.

yksitaittoa heitä, kaksitaittoa niitä, kolmetoistamenneen maailman murheita

Mä tahon takas!

Minne te menitte?

Ja kaksikymmentä huv'na, kaksikymmentäyksi ZZZZ:n puute... Puhetta

USVA

Se on Yrmö-Jarmon iltaradion aika taas. Iltapäiviä. Tänään kuullahan Iken horinoita, bissen äärellä. Tai siis no, täällä me Yrmö-Jarmon iltaradiossa emme juuri muuta kuuntelekaan, kun tuon työttömän alkoholistin mukanasevaa örinää, mutta se tässä olis taas jotain ihmeteltävää tälle iltaa:

Puhutaan paljon epämukavuusalueesta. Sitä ei ole. Todistan sen teille:

Ne kattos sano mulle, että ku sä analysoit kaikkee tolla tavalla niin joku päivä sä sekoot. Ja arvatkaa mitä! Se oli täs yks päivä, ku mä sitte sekosin. No ei helekkari soikoon, niin kaikki meni, lähti vaimo, kersat, talot, sijotukset, terveyski ny mitä pikkuuse tuos piti tekoelimiä asentaa, ja hajos siinä ehkä jalka siihen sumppuun, ja niin, näköki huononi aikalailla, ja tätä nykyä hengitän vain koneella...ja suosikkirekka piti romuttaaja en saa tätä nykyä edes juoda kahvia ja mutta tiedättekö mitä?

Se ei ole epämukavuusalue, se on todiste siitä, että epämukavuusaluetta ei ole.

Sitä ei oo!

Sitä ei oo!

Ja no joo, jos nyt vähän onkin, niin mitä sitte!

Yrmö-Jarmon iltaradio hiljenee toistaiseksi, mutta jatketaan taas sitten, kun joku meistä pystyy puhumaan nauramatta. Ja Ike lopettaa sen bissen kittaamisen.

marisijoiden itä

TUNTEET KÄY KUUMINA, KUN SORKKAMAKKARAA TUNGETAAN KURKUSTA SISÄÄN

ja miksi muuten ei kävisi, kun saatikka kuitenkin eiköhän me kaikki tässä varsin lailla ymmärretä, että jos niin nyt, jos koskaan, on todellakylläkin tosi kyseessä, sillä, vaikka epätahtisuus sykkii aika monessa sankoin joukoin aikaansaadussa biisissä; kautta - linjan - maailman menestyneiden artistien joukossa, niin tuota enkö voisi saada teitä kääntämään päänne siitä asiasta, että, on aivan valtava synti ja syylä olla hirvi.

Muuan kaljukko länisrannikolla

kassimyyrätyynyjen tulvima nauris kyllästyin orgastiseen tulvakönttään, meidät jakaa kyllästymään nautintoon. Tila-avaruudellinen nautinnottomuus tuntuu paskalta, mutta paskalta tuntuminen voi ei hiltaa hyvältä. Sitäkö tämä on, tämä kaikki? Herra humppa saapumisjumppa, on tutkinut arvoisensa prof. arvottamatonta sorvatuotantoa ja tullut tulokseen.

Tankkirynnäkkö ei epäonnistu, jos kerran haapamakkaroiden villitikku ei ole ymmärtänyt vieläkään pyytää anteeksi aiheuttamiaan vuoritiehyelaikkuja`? Äläkä ulise heitoista. 

Kuiskaa korvaani ja jumitan huomennakin. 

Darf Tartt, darfzelzzon...

Kyynelkanavat huokuu karstaa

Sitä.

TIEN PÄÄ, HINKUPÄLVIT!!!! MÄKI HURRAAN, SAISKO NY APLODEJAKIN????