Se on Yrmö-Jarmon iltaradion aika taas. Iltapäiviä. Tänään
kuullahan Iken horinoita, bissen äärellä. Tai siis no, täällä me Yrmö-Jarmon
iltaradiossa emme juuri muuta kuuntelekaan, kun tuon työttömän alkoholistin
mukanasevaa örinää, mutta se tässä olis taas jotain ihmeteltävää tälle iltaa:
Puhutaan paljon epämukavuusalueesta. Sitä ei ole. Todistan
sen teille:
Ne kattos sano mulle, että ku sä analysoit kaikkee tolla
tavalla niin joku päivä sä sekoot. Ja arvatkaa mitä! Se oli täs yks päivä, ku
mä sitte sekosin. No ei helekkari soikoon, niin kaikki meni, lähti vaimo,
kersat, talot, sijotukset, terveyski ny mitä pikkuuse tuos piti tekoelimiä asentaa, ja
hajos siinä ehkä jalka siihen sumppuun, ja niin, näköki huononi aikalailla, ja tätä
nykyä hengitän vain koneella...ja suosikkirekka piti romuttaaja en saa tätä
nykyä edes juoda kahvia ja mutta tiedättekö mitä?
Se ei ole epämukavuusalue, se on todiste siitä, että
epämukavuusaluetta ei ole.
Sitä ei oo!
Sitä ei oo!
Ja no joo, jos nyt vähän onkin, niin mitä sitte!
Yrmö-Jarmon iltaradio hiljenee toistaiseksi, mutta jatketaan
taas sitten, kun joku meistä pystyy puhumaan nauramatta. Ja Ike lopettaa sen
bissen kittaamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti