Olen saapunut siihen pisteeseen, että Jaska kittaa liisteriä
suoneen. Jasakka tahtoo takas ne nimet siellä vapaa-aitan takana; terveyttä ja
iloa, hei kaverit, ei.
Nämä se kaltaisuudettomat lapasen rukkaajat ymmärtäne, että
kyse of elämä ei ole niinkään työ yrittäminen vaan intohimo, intohimopano,
sano.
Ja saako olla niin! No tietenki saa!
Ei kiitetä Jaskaa, kun ei oo aihetta. Väsyttää ja väsyttää.
Olen saapunut, siihen pisteeseen, että, pilkkuja on ja vähän
meinaa löyrä ottaa äijästä valtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti