Rytömarssi luhtassa.

Sota Etelä-Yrjöläis-mätäkansojen välillä oli kauhia ja hirviä. Oli jo monta vuotta kiistoja ylläpidetty, sorrettu. Vuonna 1659 olivat rintamalinjat olleet jo kauan melko balanssissa.

Kiistan taustalla oli ylävaltioiden taipuvaisuus ylemmyys-ajattelu-valtaisuuksiin. Ylävaltioilla vuoristossa asustelevat jääräpäät kulttuureineen, alhaisuus-mätäkansoineen, tuppasivat aina olemaan erittäinkin joustamattomia omine elämäntyyleineen ja kulttuureineen.

Pohjois-Etelä-Yrjölä oli inhottavaa aluetta asustella. Kolme neljäsosaa vuodesta se peittyi veteen, joka tuli ylävirralta ylävaltio-taipuvaisuus-ylemyysajattelu kansan viemärivesistä pääasiassa; eihän niillä ollu muuta ku johtaa sadevesistä kerättyä vettä geopoliittisen sijaintinsa vuoksi vuoren rinnettä alas.

No, Etelässä tietysti vitutti paska. Elikkästä he siis elivät paskavedessä ja muutenkin oli kurjaa. Tietysti se laittaa kyrpimään ja niinhän siinä yleensä käy, että sitten tulee sota. Ja kun tulee sota, saattaa käydä niinkin ku ny, että 1659 vuoden rintamalinjojen balansoituminen oli tosiasia.

Sota ei niinkään ollut verinen vaan tautinen rytöläjä. Enempi kuoli ihmisiä paskahalvaukseen ja ryöjäämistaudista johtuvahan nestehukkaan ku sotaan ittessäänkää. Tietysti vaikutti seki että eihän Yrjölä-valtakunnan provinssissa mitään asehia juuri ollut.

Pohjois-Etelä-Ykälän (No nää on niitä rahvaita, karvasia, raukkoja, niin Ykä on hyvä nimitys tälle roskasakkimuka-armeija-prikaatille) sota voimat (kirjoitetaan erikseen) koostuivat maavoimista, ilmavoimista sekä rynnäkkövenevoimista. Kunniakas Asko Ynkkä Viina oli prikaatin komentaja (perheenisä, työtön). Hänelle oli alistettu johtoonsa koko Pohjois-Etelä-Ykälän säälittävä roskasakkiprikaati.

Ylävaltioiden - joihin kuului vuoristolla asustelevia jääräpääkansoja; pääasiassa heistä oleellisimpina Ylenkatsomis-Mäyräkansa, Jalopuu-Murmelskin ynhä kuningaslaaksokunta sekä Ihtala-Mämmilän kermapersesuku – ja heidän serkkukaritsansa – jalot ja ylhäiset armeijakunnat olivat sitte muuten aiva päteviä ja tehokkaita, mutta aiva saakelin laiskoja ja saamattomia. Eihän ne mitää jaksanu tehä ku kaikki oli aina ollu hyvin. Miks tässä pitää sotia? No. Olihan siinä semmonen taustatekijä myös että siellä vuoriston yläosissa oli aiva tylsää. Eihän sielä oo mitää tekemistä.

Ylävaltio-liittoutuneiden kunniakasta ja tehokkaan laiskaa armeijaliittoumaa johti Arto Wiljami Mämmilä, joka siis oli Mämmilän kermapersesuvun eniten karitsan näköinen serkkuherkku, jo seitsemännessä polvessa. Olihan hänellä kolme silmää, neljä sierainta sekä kolme metriä uljasta pituutta.